Ensivaikutelma kirjasta

Aloitin vihdoin lukemaan Venla Saalon kirjoittamaa kirjaa Kirkkaalla liekillä, joka on julkaistu syyskuussa 2012, jolloin kirja pääsi ehdokkaaksi Finlandia Junior - kisaan. Ensivaikutelmani kirjasta oli se, että sitä on hankala lukea, sillä kirjaa ei ole kirjoitettu oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti. Kirjassa ei ole pisteitä tai pilkkuja. Isoja alkukirjaimia käytetään ainoastaan kirjan henkilöiden nimissä. Parin aukeaman jälkeen aloin tottumaan kirjoitusasuun eikä pisteiden ja pilkkujen puuttuminen enää kamalasti haitannut. Kirjan vaikutelma alussa on hyvä, sillä juoni vaikuttaa kiinnostavalta, mutta toisaalta kirja myös vaikuttaa hyvin surulliselta ja koskettavalta. Kirjan tapahtumapaikkaa ei kerrota tarkasti kirjassa, mutta uskon, että kirjan  tapahtumapaikka on pieni kylä, sillä kirjan päähenkilö aina haaveilee muuttamisesta suureen kaupunkiin. Tapahtuma-aika sijoittuu nykyaikaan.

Kirja kertoo erikoisella tavalla yhdeksäsluokkalaisen Maarian elämästä ja viimeisestä peruskouluvuodesta, joka on synkkä ja surullinen kertomus nuoren tytön elämästä. Maarian isoveli Kale on joutunut vakavaan onnettomuuteen, jossa hän valitettavasti menehtyi. Maaria ei pysty antamaan itsellensä anteeksi hänen elämänsä rakkaimman ihmisen kuolemaa, sillä hän uskoo, että hän olisi voinut tehdä asian eteen jotakin tai estää sen kokonaan. Äidinkään läsnäolo ei tuo hyvän olon tunnetta tai turvaa Maarialle, sillä äiti on vain kuin yksi ja sama kopio hänestä itsestään. Äiti tuo kotiin joka päivä uuden miehen, jonka takia Maariaa ahdistaa asua kotona eikä hän juuri sen takia näyttäydykään oman huoneensa ulkopuolella. Koulunkäynti on Maarialla todella vähäistä, jonka takia opettajat ja rehtori soittavat 

Yhtenä syksyisenä päivänä Maaria on äitinsä kanssa Tallinnassa, jossa hän näkee kirkon palavan. Kuva palavasta kirkosta painautuu Maarian mieleen ja Maaria tuntee saavansa hyvän olon aina sitä kuvaa ajatellessaan. Pian Maaria alkaa uskomaan, että ei ole enää mitään menetettävää. Hänestä tuntuu, että hän on aivan lopun reunalla ja pian putoaa loputtomaan tyhjyyteen, josta ei ole enää paluuta. Hän alkaa vakavissaan harkita kirkon polttamista ja sen jälkeen muuttamista New Yorkiin. Tämä ajatus saa Maarian jaksamaan päivästä toiseen, ja sillä tavalla hän uskoo pääsevänsä isoveljensä kuolemasta lopullisesti yli.

Kirja alkaa siitä, kun päähenkilön Maarian ystävä Kike tulee hätistelemään Maariaa ulos lähtemään hänen kanssaan bändin keikalle. Maaria vastustelee mukaan lähtöä, sillä hän on ollut hautautunut kotiinsa monien viikkojen ajan ja hän toivoo, että hänet oltaisiin unohdettu koko loppusyksynkin ajaksi sinne. Maaria kumminkin päättää lähteä ystävänsä Kiken mukaan keikalle, sillä hän tietää ystävänsä olleen tulisesti ihastunut bändin basistiin, Peteen.

Keikalla Maaria tuntee myötähäpeää ystäväänsä kohtaan, joka hyppii ja pomppii hullunlailla musiikin tahdissa ja yrittää kurotella eturivistä koskemaan basistia. Pete vain nauraa ivallisesti hänelle ja jatkaa soittamista. Keikan jälkeen Kike syöksyy Peten kimppuun, mutta Pete ei anna hänelle minkäänlaista huomiota. Maarian ja Peten katseet kohtaavat ja he mittaavat toisensa päästä varpaisiin asti ja tuijottavat toisiaan niin kuin heillä olisi jotain yhteistä. Tämä herättää Maarian mielessä monia erilaisia kysymyksiä. Hän on aina pitänyt Peteä ilkeänä ja itseään täynnä olevana poikana, mutta nyt Maarian mielenkiinto herää Peteä kohtaan, ja hän päättää ottaa tästä selvää. Onko Pete oikeasti niin narsisti ja ilkeä kuin hän antaa vaikuttaa? Mitkä ovat Peten salaisuudet hänen kovan kuorensa alla?