Kirjan loppu ja oma lukukokemus

Kirjan lopussa Maaria hyppää junaan tietämättä sen päämäärää, sillä hän on saanut tarpeeksi kaikista muista hänen lähellä olevista ihmisistä. Pete on heittänyt hänet pois luotaan ja Kikekin on löytänyt uuden parhaan kaverin. Äidillä on taas uusi mies kierroksessa, joten Maaria tajuaa, että hän on jäänyt aivan yksin ja kodittomaksi. Hän haluaa aikaa olla rauhassa itsekseen kuuntelematta kenenkään valitusta enää mistään ja miettiä asioitaan. Yhä hänen mielessään pyörii vahvasti ajatus vanhan puukirkon polttamisesta.

Pieneltä matkaltaan palattuaan Maaria päättää, että on aika aloittaa uusi elämä ja jättää kaikki vanhat asiat taakse. Hän lähtee päättäväisesti kävelemään kohti kirkkoa tulitikut takin taskussaan ja liekit silmissään roihuten. Kuitenkin Pete sattuu matkalla näkemään Maarian ja hän tietää tämän aikeista. Pete oli aiemmin luvannut Maarialle olla hänen tukena ja rikoskumppanina tuhopoltossa, mutta miten asianlaita on nyt? Heidän olisi pitänyt aloittaa uusi elämä yhdessä uudessa kaupungissa ilman tuskia, mutta miten siinä käy? Lähteekö Pete Maarian matkaan ja polttavatko he kaupungin vanhan puukirkon yhdessä vai saako joku muuttamaan Maarian mielen? Sen saat tietää vain, jos luet tämän kirjan!

Oma lukukokemus

Kirja Kirkkaalla liekillä oli lukukokemuksena upea elämys. En ole ikinä lukenut tämän kaltaista kirjaa, joka olisi aiheeltaan näinkin rankka. Oli todella outoa lukea siitä, miten rankkaa minunkin ikäisellä nuorella voisi masentuneena olla. Kirja oli hyvin koskettava ja nosti monia ajatuksia pintaan. Kirjassa on kumminkin tuotu vakavat ja surullisetkin asiat hienosti esille eikä niiden käsitteleminen ole niin rankkaa kirjaa lukiessa. Pidän kirjassa etenkin siitä, kun se on niin erilainen kuin aiemmat lukemani kirjat. Kirjoitusasu on tyyliltään niin erilainen, mutta toisaalta tosi mukaansa vetävä ja onnistunut sekä se sopii kirjan tyyliin. Kirjaa lukiessa eniten ärsytti se, kuinka joistakin asioista en päässyt aivan perille ja lukuuni jäi hieman tyhjiä aukkoja. Kirjassa kerrottiin paljon takaumista ja aiheesta poikettiin toiseen nopeaan tahtiin.

Opin kirjasta sen, kuinka rankkaa ja sydäntäsärkevää läheisen menetys voi olla ja miten se näkyy ihmisen elämässä. Opin kirjasta myös sen, että asioista täytyy puhua eikä jäädä puimaan niitä itsekseen. Jos kirjan päähenkilö olisi heti puhunut mielessään pyörivistä asioista jollekin, hän ei olisi välttämättä masentunut eikä hänelle olisi tullut pakkomielteeksi vanhan puukirkon polttaminen. Hänen elämänsä olisi voinut olla helpompaa veljensä kuoleman jälkeen eikä hänen olisi tarvinnut ajatella sitä, että hänen pitäisi tehdä jotain peruuttamatonta ja rangaistavaa tuskiensa unohtamiseksi. 

Nyt kun olen lukenut kirjan ja tiedän sen juonen kulun, voin sanoa, että kirjan nimi kuvastaa kirjan aihetta ja osittain teemaa todella hyvin. Kirjassa keskeisenä asiana ja päähenkilön mielessä koko ajan pyörivä asia oli tulen liekit ja tulen voimasta tapahtuva puhdistus. Melkein jokaisella sivulla päähenkilön pakkomielteisistä kirkon poltto ajatuksista kerrottiin sekä kirkon tuhopoltto oli kirjan keskeisin asia.

Oma mielipiteeni kirjasta on se, että se on rankka ja koskettava, mutta silti luettavan arvoinen! Suosittelen lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa hieman rankempi aiheisemmat kirjat!

Juonen eteneminen ja analyysia kirjasta

Juonen edetessä Pete ja Maaria lähentyvät ja heistä tulee hyviä ystäviä. Maaria on hyvin rakastunut Peteen, mutta tunteet eivät ole molemminpuolisia. Maaria saa luvan Peteltä muuttaa väliaikaisesti hänen luokseen asumaan. Pete löytää yhtenä päivänä Maarian laukusta jotain hyvin epäilyttävää, jonka seurauksena Maaria päättää paljastaa syvimmätkin salaisuutensa Petelle. Pete vaikuttaa ymmärtävän Maariaa, mutta lukijalle jää mietittäväksi, ymmärtääkö Pete oikeasti häntä. Maarian ja hänen parhaan ystävänsä Kiken välit menevät poikki ja äidilläkin on uusi ärsyttävä miesystävä, joka on uskovainen eikä Maaria voi sietää häntä. 

Maarialle tarjoutuu tilaisuus lähteä bändin mukaan keikalle Kööpenhaminaan, mistä Maaria on hyvin innoissaan. Ongelmia alkaa kuitenkin tulla matkaan, kun koulun opettajat ja rehtorit soittelevat Maarian äidille Maarian koulunkäynnistä ja poissaoloista. Sosiaalityöntekijätkin vaativat tapaamista äidin ja Maarian kanssa, mutta Maaria vähät välittää asiasta. Hän vain harjoittelee intensiivisesti rumpujen soittoa keikkaa varten tietämättä, miten keikan kanssa tuleekin loppupeleissä käymään. Kirjassa tapahtuu monia yksittäisiä käännekohtia, eikä lukijan ole helppo arvata, mitä seuravaaksi tulee tapahtumaan.

Romaanin analyysi

Kirjan päähenkilö on Maaria, joka on 15-vuotias nuori. Hän on joutunut kokea paljon, sillä hän on menettänyt isoveljensä auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden seurauksena Maaria on masentunut vakavasti ja hän uskoo, ettei millään ole enää mitään väliä. Häntä ei kiinnosta koulu tai sen enempää kaveritkaan, mutta Pete on ainut poikkeus. Maaria on tulisesti rakastunut Peteen ja hakee turvaa hänestä. Maarian suurin toive ja pakkomielle on polttaa kaupungin vanha puukirkko, jonka avulla hän pystyy puhdistautua ja aloittaa elämänsä uudestaan tuntematta tuskaa enää mistään.

Kirja suuressa valossa oleva henkilö on myös Pete, joka on kirjan päähenkilöä yli 10 vuotta vanhempi. Pete on bändin kitaristi ja kaikki tytöt ovat lääpällään häneen. Pete on luonteeltaan hyvin itsekäs ja ajattelematon muita kohtaan, mutta silti hänessä joku kiehtoo Maariaa. Pete antaa Maarialle sellaisen vaikutelman, että hän ymmärtäisi Maariaa ja ajattelisi samalla tavalla asioista kuin hän, mutta asia ei olekaan niin. Peten kovan kuoren alta löytyy empaattinen ja huolehtiva nuori mies, sillä Pete alkaa olla huolissaan Maariasta ja tämän suunnitelmista.

Yksi kirjan sivuhenkilöistä on Maarian paras kaveri Kike, joka on Maarian ikäinen, mutta käyttäytyy silti kuin pieni lapsi. Maaria tykkää Kikestä, koska Kike on aina valmis tekemään kaikkea tyhmää ja laitonta Maarian kanssa. Maarian äiti ja hänen useat miesystävänsäkin ovat kirjan sivuhenkilöitä, sillä he ovat kirjan juonessa mukana monessa kohdassa. Maarian äiti yrittää olla hyvä äiti, mutta siitä ei tule mitään, sillä Maarian äiti ei edes osaa siivota heidän kotiaan. Hän yrittää huolehtia parhaimpansa mukaan Maariasta ja tämän koulunkäynnistä, mutta Maaria ei kuuntele häntä. Muut bändin jäsenet laulaja Susa sekä rumpali Jonna ja hänen poikansa Aatu esiintyvät myös kirjassa useissa kohdissa. Susa on hyvin tiukkapipoinen ja nipottava, eikä Maaria millään jaksaisi häntä. Jonna ja Aatu ovat molemmat taas hyvin mukavia, ja Maaria viihtyy heidän kanssaan. Kirjassa mainitaan myös Kiken uudesta ystävästä, Strömbergin pojista sekä Maarian lapsuuden ystävästä Riikasta, mutta heistä ei kerrota sen enempää.

Kirjan aiheena on nuoren tytön masennus ja siitä ylitsepääseminen. Kirjassa kuvaillaan hyvin raa'alla tavalla sitä, miten masennus voi näkyä ihmisessä. Kirjan aihe on hyvin rankkaa luettavaa, mutta Saalon tapa kirjoittaa aiheesta antaa sille upeasti oikeutta. Kirjan päähenkilö Maaria saa kuitenkin apua ongelmiinsa kirjan lopussa, joten kirjan maailma ei lopulta olekaan niin sysimusta kuin se antaa vaikuttaa. Kirjan teemoja ovat hyvin vahvasti suru, menetys ja masennus. Ne kuvaavat kirjaa hyvin, sillä päähenkilö Maaria on menettänyt isoveljensä, joka tuottaa hänelle surua ja sen seurauksena Maaria masentuu.

Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, sillä kertoja tietää henkilöiden ajatukset. Kirjassa kuvaillaan etenkin hyvin vahvasti päähenkilön Maarian ajatuksia, sillä ne ovat keskeinen osa kirjan sisältöä. Kaikkitietävä kertoja tietää sekä henkilöiden menneisyydestä asioita että henkilöiden taustat. Kertoja viittaa tekstissä myös tulevaisuuteen, joten oletan, että hän tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.

Ensivaikutelma kirjasta

Aloitin vihdoin lukemaan Venla Saalon kirjoittamaa kirjaa Kirkkaalla liekillä, joka on julkaistu syyskuussa 2012, jolloin kirja pääsi ehdokkaaksi Finlandia Junior - kisaan. Ensivaikutelmani kirjasta oli se, että sitä on hankala lukea, sillä kirjaa ei ole kirjoitettu oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti. Kirjassa ei ole pisteitä tai pilkkuja. Isoja alkukirjaimia käytetään ainoastaan kirjan henkilöiden nimissä. Parin aukeaman jälkeen aloin tottumaan kirjoitusasuun eikä pisteiden ja pilkkujen puuttuminen enää kamalasti haitannut. Kirjan vaikutelma alussa on hyvä, sillä juoni vaikuttaa kiinnostavalta, mutta toisaalta kirja myös vaikuttaa hyvin surulliselta ja koskettavalta. Kirjan tapahtumapaikkaa ei kerrota tarkasti kirjassa, mutta uskon, että kirjan  tapahtumapaikka on pieni kylä, sillä kirjan päähenkilö aina haaveilee muuttamisesta suureen kaupunkiin. Tapahtuma-aika sijoittuu nykyaikaan.

Kirja kertoo erikoisella tavalla yhdeksäsluokkalaisen Maarian elämästä ja viimeisestä peruskouluvuodesta, joka on synkkä ja surullinen kertomus nuoren tytön elämästä. Maarian isoveli Kale on joutunut vakavaan onnettomuuteen, jossa hän valitettavasti menehtyi. Maaria ei pysty antamaan itsellensä anteeksi hänen elämänsä rakkaimman ihmisen kuolemaa, sillä hän uskoo, että hän olisi voinut tehdä asian eteen jotakin tai estää sen kokonaan. Äidinkään läsnäolo ei tuo hyvän olon tunnetta tai turvaa Maarialle, sillä äiti on vain kuin yksi ja sama kopio hänestä itsestään. Äiti tuo kotiin joka päivä uuden miehen, jonka takia Maariaa ahdistaa asua kotona eikä hän juuri sen takia näyttäydykään oman huoneensa ulkopuolella. Koulunkäynti on Maarialla todella vähäistä, jonka takia opettajat ja rehtori soittavat 

Yhtenä syksyisenä päivänä Maaria on äitinsä kanssa Tallinnassa, jossa hän näkee kirkon palavan. Kuva palavasta kirkosta painautuu Maarian mieleen ja Maaria tuntee saavansa hyvän olon aina sitä kuvaa ajatellessaan. Pian Maaria alkaa uskomaan, että ei ole enää mitään menetettävää. Hänestä tuntuu, että hän on aivan lopun reunalla ja pian putoaa loputtomaan tyhjyyteen, josta ei ole enää paluuta. Hän alkaa vakavissaan harkita kirkon polttamista ja sen jälkeen muuttamista New Yorkiin. Tämä ajatus saa Maarian jaksamaan päivästä toiseen, ja sillä tavalla hän uskoo pääsevänsä isoveljensä kuolemasta lopullisesti yli.

Kirja alkaa siitä, kun päähenkilön Maarian ystävä Kike tulee hätistelemään Maariaa ulos lähtemään hänen kanssaan bändin keikalle. Maaria vastustelee mukaan lähtöä, sillä hän on ollut hautautunut kotiinsa monien viikkojen ajan ja hän toivoo, että hänet oltaisiin unohdettu koko loppusyksynkin ajaksi sinne. Maaria kumminkin päättää lähteä ystävänsä Kiken mukaan keikalle, sillä hän tietää ystävänsä olleen tulisesti ihastunut bändin basistiin, Peteen.

Keikalla Maaria tuntee myötähäpeää ystäväänsä kohtaan, joka hyppii ja pomppii hullunlailla musiikin tahdissa ja yrittää kurotella eturivistä koskemaan basistia. Pete vain nauraa ivallisesti hänelle ja jatkaa soittamista. Keikan jälkeen Kike syöksyy Peten kimppuun, mutta Pete ei anna hänelle minkäänlaista huomiota. Maarian ja Peten katseet kohtaavat ja he mittaavat toisensa päästä varpaisiin asti ja tuijottavat toisiaan niin kuin heillä olisi jotain yhteistä. Tämä herättää Maarian mielessä monia erilaisia kysymyksiä. Hän on aina pitänyt Peteä ilkeänä ja itseään täynnä olevana poikana, mutta nyt Maarian mielenkiinto herää Peteä kohtaan, ja hän päättää ottaa tästä selvää. Onko Pete oikeasti niin narsisti ja ilkeä kuin hän antaa vaikuttaa? Mitkä ovat Peten salaisuudet hänen kovan kuorensa alla?